Uudenvuoden lupaukseni on olla vieläkin aloitteellisempi ESG-viestijä
03.01.2020
Miten yritykset voisivat viestiä sijoittajille merkityksellisemmällä tavalla vastuullisuudesta? Tässä omia ajatuksiani ammatillisen uudenvuoden lupauksen muodossa.
Joitain vuosia sitten eräs ystäväni kysyi amerikkalaiselta hedge-rahaston salkunhoitajalta, miten vastuullisuusasiat vaikuttavat hänen sijoituspäätöksiinsä. Vastaus kuului kutakuinkin: “kuules, tämä on Wall Street, ei hyväntekeväisyysjärjestö”. Tämä saattoi olla sijoitusalan status quo vielä kohtalaisen hiljattain, mutta ajat muuttuvat myös tällä rintamalla. Vastuullinen ESG-sijoittaminen (environmental, social, governance) kattaa mm. Forbesin mukaan jo yli neljäsosan maailman kaikista ammattilaisten sijoittamista varoista ja paine ympäristön, sosiaalisen vastuullisuuden ja hyvän hallinnon huomioimiselle kasvaa jatkuvasti.
Onko tämä siten keskeisimpiä keskustelunaiheita sijoittajasuhdejohtajan arjessa?
Viime vuoden aikana meillä oli yli 200 tapaamista ja puhelua sijoituspäätöksiä tekevien ihmisten kanssa. Ollakseni rehellinen, ainakin tällä otannalla ESG antaa toistaiseksi odottaa nousuaan kysytyimpien kysymysten listalle. Keskustelua hallitsivat pikemmin perinteiset kiinnostuksenkohteet: tulosajurit, viimeisimmän osavuosikatsauksen luvut, markkinan kehittyminen, liikevoittomarginaalit, palveluliiketoiminta, yritysostot ja automaatio. Vaikka suurten kansainvälisten sijoitusinstituutioden toimitusjohtajat puhuvat vahvasti vastuullisuudesta, se ei vielä ole ollut yhtä selvästi esillä tapaamisissa esimerkiksi salkunhoitajien kanssa.
Vähemmän yllättäen - ja hyvästä syystä - sijoittajat siis yhä hakevat tuottoja. Tapa, jolla tuottoa tehdään on kuitenkin tulossa yhä tärkeämmäksi. ESG ei ole raportoinnin ilosta tehtävä harjoitus, hygieniatekijä tai vuosikertomuksen liite. Vaikuttaakseen yrityksen arvonluontiin ja merkitykseen yhteiskunnalle, sen tulisi olla aidosti strategian ytimessä vaikuttava liiketoimintamahdollisuus, joka osaltaan tukee myös liikevaihdon ja -tuloksen kehitystä. Uskon, että tämä näkökulma puhuttelisi sijoittajia innostavasti ja loisi myös voimakkaan insentiivin ymmärtää näitä arvonluontipotentiaalin tekijöitä paremmin.
Meille yrityksille kyse on siis asiakkaan (eli tässä tapauksessa sijoittajan) kielellä puhumisesta. Paljon mahdollisuuksia menetetäänkin käännöstyön laiminlyönnillä: jokaisella yrityksellä on oma tapansa raportoida ESG-asioita, jolloin niitä on vaikeaa verrata, eivätkä ne usein vastaa sijoittajien arvonluontiin liittyviin kysymyksiin. Yhteisen kielen ja standardien puute on yksi osa ongelmaa. Vielä olennaisempana pidän ESG:n sitomista yrityksen sijoitustarinaan, jolloin päästään käsiksi sen potentiaaliin kilpailuedun ja arvonluonnin lähteenä.
Cargotecin tapauksessa olen huomannut sijoittajien ja asiakkaiden pitävän esimerkiksi satama-automaatiota erinomaisena ESG-mahdollisuutena. Se parantaa tehokkuutta, vähentää päästöjä ja energiankulutusta sekä lisää turvallisuutta - eli luo liiketoimintamahdollisuuden, joka toteutuessaan tuottaa muutakin kuin rahallista arvoa. Toisaalta sijoittajan kannalta voi olla haastavaa tunnistaa aidot ESG-sijoitusmahdollisuudet, kun yhä useammat yritykset puhuvat vastuullisuudesta. Esimerkiksi Norjan finanssivalvonnan viranomainen otti hiljattain kantaa asiaan ja varoitti sijoittajia viherpesusta.
Oma uudenvuodenlupaukseni uuden vuosikymmenen alkaessa onkin olla proaktiivisempi vastuullisuusviestinnässä. Sijoittajaviestinnässä ei ole kyse pelkästään kysymysten vastaanottamisesta ja niihin vastaamisesta, vaan yrityksillä on erinomainen mahdollisuus itse ohjata keskustelua sijoittajia puhuttelevaan ja merkitykselliseen suuntaan. On aika olla vieläkin aloitteellisempi ESG-asioissa!